Nolot hetkeni...

 Moikka!

Tänään aattelin kertoa noloista hetkistäni, joita on (usko tai älä) PALJON. Osa on viimeajalta, ja osa onkin sitten pikkukoululaisen hulvattomia komelluksia. Muttah, aloitetaan! :)

1. Kuuluipa muuan: Poks!

Olin lähdössä ajamaan nurmikkoa ajamaan. Istuin päältä ajettavan ruohonleikkurin selkään, ja siinä sitten pistin kytkimen pohjaan, ja yritin käynnistää. 2 kertaa epäonnistuin, ja kolmannella, kuului pakoputkesta jäätävä poks! En ollut varautunut yhtään, joten pelästyi  paljon, ja sai siinä isältä muutamat paheksuvat katseet. Vastasin vain kylmään viileästi että FBI hyökkää.

2. Varo mummoja!

 Olimme kaupassa, ja meillä meni siskoni kanssa liian lujaa. Kaupathan ovat pahoja paikkoja, sillä sieltä, jos mistäkin saa vihaisia katseita. Minä heitin dipin ostoskärryyn joka oli hyllyn päässä, ja pidin sattuneesta syystä äänen: Prööt suustani. Hyllyn takaa tuli kuitenkin vanhempi mummeli, joka oli selkeästi pelästynyt ääntä. Siinä käännyin ympäri, ja rupesin nauramaan hetken kuluttua. Ja mitä tästä opimme: Älä säikyttele mummoja!

3. Sain traumat

 Tämä tapahtui kauan sitten, kun olin ihan pentu vielä. Jotain 3 paikkeilla. Menimme äitini kanssa uimaan, ja huhut kertovat, että ohitseni olisi kävellyt pyöreähkö nainen. Minäpä viisaana tyttönä huusin äidille että: Katso! Tolla ei ole uikkareita! Olihan naisella uimapuku, mutta alaosa oli jonkun ylimääräisen alla. Enhän minä pienenä ymmärtänyt, mutta näin loppujen lopuksi, asia on hulvaton. 

Siinä nyt 3 asiaa, jotka on ollut mielestäni jollan tavalla noloja, ja minultahan näitä löytyy, joten jos kiinnostuit, ilmoitappa että nautit, niin voin tehdä lisää. :)

Herkuliini kiittää, ja kuittaa!!

Mp: Soturikissat

Hey Hey!

Tänään olisi aiheena Soturikissat, eli toisin sanoen lempi kirjasarjani. Monet minun tuttuni ovatkin jo ehkä kuulleet jotain, mutta nyt avaan asiaa enemmän. 

Ihka ensimmäinen Soturikissa kirja

 Elikkäs, kuten sanoin, kyseessä on kirjasarja, joka perustuu kissoihin, jotka asuvat metsässä, omine sääntöineen ja reviireineen. Kirjasarja on suurimmaksi osaksi fantasiaa, mutta kun on lukenut pitkään, niin kyllä se rupeaa ainakin minulla tuntumaan todelta. Joskus luin niin paljon kerralla, että puhuin näin sanottua SK kieltä. Sai siinä parit hämmästyneet katseet. 

Kirjasarjasta on 3 osaa. 

Ensimmäiseen osaan kuluu 6 kirjaa, ja päähenkilönä on Tulisydän. Toisen sarjan nimi on Uusi profeetia, ja päähenkilöinä on Vatukkakynsi, Lehtilampi ja Oravaliito jossain kirjoissa.On myös olemassa erikois-seikkailuja. Kolmas saaga on Kolmikon mahti, ja päähenkilöinä Paatsamapentu,Leijonapentu ja Närhipentu jotka ovat Oravaliidon ja Vatukkakynnen pentuja. 

Klaanien symbolit:
Myrsky-, Joki-, Tuuli-, Tähti- ja Varjoklaanit

Itse olen lukenut koko ensimmäisen sarjan, ja nyt menossa toisen sarjan viimeinen kirja. On niitä erikois-seikkailujakin tullut lueskeltua. Olen siis lukenut Soturikissoja noin pian 2 vuotta, joten yhdessä kirjassa saattaa olla yli 300 sivua. 

Kuten jo sanoin, kirjasarja perustuu neljäänklaaniin: Myrsky-, Joki-, Tuuli- ja Varjoklaaniin. Tähtiklaani on kaiken yläpuolella, ja kuin taivas, kissoille. Yhdessä klaanissa on aina päällikkö (se joka päättää asioista),varapäällikkö,  (se , joka päällikön kuoltua nousee valtaan),parantaja , parantajaoppilas, oppilaita (opetetaan sotureiksi) sotureita,(ne jotka käyvät sodissa, huolehtivat klaanin rajoista...)ja joskus klaaninvanhimpia (eläkkeelle jääneitä sotureita) ja kuningattaria (hoitaa pentujaan) pentuineen.

Kun päällikkö puhuu, hän kiipeää ylemmäksi.
Kuvassa Sinitähti

 Jos itse olisit Soturikissa, ja syntyisit klaaniin, elämäsi olisi jo valmiiksi katsottu. Kun  olet kasvanut 6 kuukauden ikäiseksi, sinusta tehdään oppilas, ja sinulle annetaan mestari sotureista. Kun mestarisi myöntää että olet suorittanut opiskelun, sinusta tehdään soturi. Sen jälkeen voit yrittää saada varapäällikön, tai mestarin paikkaa.

 Voit kuitenkin valita enemmän tähdissä kulkevan polun: parantajan roolin. Tässä on aivan sama juttu, mutta koulutuksesi kestää kauemmin, ja sinun täytyy osata parantaa haavottuneita ja sairaita. Parantajat saavat myös ennustuksia Tähtiklaanilta, ja käyvät välillä muiden parantajien kanssa vaihtamassa Tähtiklaanin kanssa kieliä. 

Näiden kissojen elämä ei ole todellakaan helppoa. He saalistavat klaanilleen syötävää, ja merkitsevät rajat joka päivä. 

Toivottavasti tuo nyt avasi asiaa teille enemmän, ja nyt toivonkin että saataisiin monta innokasta SK fania lisää. Omasta mielestäni todella hyvä kirjasarja. Työstin tätä aihetta pitkään, ja nyt oikeasti toivon etä tästä olisi ollut jotain hyötyä. Ja jos jäi kysyttävää, tule kysymään :)

Herkuliini kiittää, ja kuittaa!

Vanhan päiväkirjan merkintä...

What´s up!

Nyt ajattelin kertoa pikku Hertan mietteitä 2 luokalla. Otin siis vain kylmä viileästi vanhan päiväkirjan, ja löysin tämän:

(Kirjoitan juuri niin, miten kirjassa lukee)

"Tänään äidin auto jonka lempi nimi on Lilli niin Lilli meni huoltoon. Noin alle kahdeksi tunniksi. No mietit varmaan mitä me tehtiin kahden tunnin aikana? No "ensiks" me mentiin heseen. Mä otin minikanaaterian. "Sit" me mentiin löytötavara taloon. Me siskoni kanssa mentiin lelu puolelle. Ja me haluttiin semmoset lelu kännykät. Mut tiedät varmaan että äiti sanoi EI! Ja hinta oli vaan 3.99! No tiedetään et se oli neljä euroo. Mut silti! "

 Okei, mistä alottais... Joo o, keksittiin aina autoille lempinimet. Voi niitä aikoja. Hih! Sitten ketä kiinnostaa mitä söin? Ja tiedän että olin pienenä sellainen joka halusi jotain aivan turhaa. Vaikka se olisi maksanut sen 4 euroa. 

 Noh, tuollainen oli yksi vanhoista päiväkirja merkinnöistäni. Pidä hauska loppu päivä!

Herkuliini kiittää, ja kuittaa!

Meidän kisulit

Hyvää päivän alkua, ja tervetuloa seuraavan postauksen pariin! Tänään aiheenani on kissamme. Ajattelin kertoa niistä, sillä kuten olen sanonut, rakastan kissoja, ja en millään jaksanut odottaa että tekisin kyseisestä aiheesta postauksen. 

Mutta siis meillä on kaksi kissaa. Pörri, ja Mirri. Molemmat ovat 3 vuotiaita, ja täyttävätkin syksyllä 4 vuotta. Rodultaan ihan vain maatiaisia. Kissamme ovat sisaruksia, ja saimme ne mummuni tutuilta, kun heidän täytyi muuttaa. Pörrillä ja Mirrillä oli jo aluksi rokotukset, sirut, ja kaikki mitä tarvittiin. Muistan sen hetken kun tulimme hakemaan kissoja. Olimme aivan innossamme, koska meillä ei ollut omaa kissaa aikaisemmin. Olimme sopineet jo aluksi, että Pörri olisi minun kissani ja sitten Mirri olisi siskoni. Kun saimme kissat autoon pitkän pyydystämisen jälkeen, ihastuin heti. Pörri oli pikimusta, ja hänellä oli keltaiset silmät. En kuitenkaan voinut ottaa kissaa syliini, sillä hänet oli pistetty koppaan. Mirri taas oli sini-harmaa, ja hänellä oli vihertävät silmät. 

Kissamme ovat puoli villejä, eli heidän emonsa, oli villikissa, ja heidän isänsä oli kotikissa. Pörrillä ja Mirrillä on myös veli, Tähti.

Mirri köllii ihanasti matolla

Pörri makaa ylpeästi nurmikolla

Nyt tällä hetkellä kissamme ovat tyytyväisiä täällä maalla, ja ainakin nyt kesän korvilla, he hyppelevät puita päin, ja valvovat yöt. Joskus saan herätä ihanaan kehräämikseen, ja joskus taas kuuluu rankkaa maukumista, jos he päättävät ottaa yhteen. Mirri on aina ollut se joka päättää kumpi syö ensin, ja Pörri on sitten sopeutunut kohtaloonsa. Pörri on myös paljon arempi, ja Mirri taas söyseämpi. 

Toivon että tuo avasi nyt edes hiukan kissoistamme, ja jos joku asia jäi sanomatta, niin voitte kysyä kommenteissa. 

Herkuliini kiittää, ja kuittaa!

10 asiaa jota et ehkä tiennyt minusta

Erittäin hyvää päivää, ja nyt olisi vuorossa ensimmäinen oikea postaus. Asiani olisi siis, että tuntisitte minut paremmin, nimittäin 10 asiaa mitä et ehkä tiennyt minusta. Aloitetaan!

1. En ole ikinä käynyt Linnanmäellä

2. Jos aivastan, aivastan aivan hiljaa

3. Olen harrastanut joskus suunnistusta

4. Tummasuklaa on hyvää

5. Rakastan yli kaiken metsässä kävelyä

6. Koulu matkani on jotain 15km

7. Nauran omille vitseilleni ennen kuin ehdin kertoa niitä ystävilleni

8. Huonoin koe numeroni on 8+

9. Olen asunut Nokialla

10. Tykkään piirtää, ja olen piirtänyt aina vaatteita ja kissoja

Huhhuh, oli noita kyllä tosi hankala keksiä! Toivottavasti tuo nyt avasi vähän maailmaasi tuntemaan minut. Ensi kertaan!

Herkuliini kiittää, ja kuittaa!

Ensimmäistä kertaa!

Hejssan!

Ajattelin nyt aloittaa blogin. Olen aina ollut kiinnostunut bloggaamisesta, ja nyt päätinkin itse kokeilla. Päätin siis ottaa härkää sarvista ja hypätä mukaan seikkailuun. 

Okei, pitäisi varmaan itsestään jotain kertoa? Noh, nimeni on Hertta, niin kuin jotkut saattavat arvata, ja olen 12 vuotias. Käyn nyt vielä 5:ttä luokkaa, mutta ensi vuonna sitten starttaa kuudes luokka. Onhan se jännittävää olla nyt se boss, mikä halusin aina pienenä olla. Nyt luisuttiinkin vähän asiasta. Elikkäs, asumme maaseudulla, kahden ihastuttavan kissan kanssa, mikä varmaan kertoo, että olenkin kissa ihminen. Voin kertoa niistä sitten myöhemmin. Elämässäni nyt tällä hetkellä kaikki olisi ainakin minun tietääkseni hyvin. Minulla on paras ystävä, ja jopa poikaystävä, mutten nyt heidän nimiään tässä rupea sanomaan. Elämässäni kaikki on muten hyvin, laskematta pienehköä kiusaamista. Ei se kyllä enää minua estä. Perheeseeni kuulu tietenkin äiti, isä, rakas siskoni ja ne kaksi ihastuttavaa kissaa. Arvosanani ovat kohtuulisen hyviä (mikä siis tarkoittaa että saan 8 ja 10 väliltä numeroita.) 

Tämä oli nyt tälläinen aloitus blogi, ja toivonkin että mahdollisimman montaa kiinnostaisi, ja että saisin rakentavaa palautetta. En lupaa kirjoitella joka päivä, joskus jos minulla asiaa on. Niin ja sanokaapas mikä olisi paras fontti kirjoitukseen. Noh, kiitos nyt, jos jaksoit lukea. :) <3

Herkuliini kiittää, ja kuittaa