Hyvää päivän alkua, ja tervetuloa seuraavan postauksen pariin! Tänään aiheenani on kissamme. Ajattelin kertoa niistä, sillä kuten olen sanonut, rakastan kissoja, ja en millään jaksanut odottaa että tekisin kyseisestä aiheesta postauksen.
Mutta siis meillä on kaksi kissaa. Pörri, ja Mirri. Molemmat ovat 3 vuotiaita, ja täyttävätkin syksyllä 4 vuotta. Rodultaan ihan vain maatiaisia. Kissamme ovat sisaruksia, ja saimme ne mummuni tutuilta, kun heidän täytyi muuttaa. Pörrillä ja Mirrillä oli jo aluksi rokotukset, sirut, ja kaikki mitä tarvittiin. Muistan sen hetken kun tulimme hakemaan kissoja. Olimme aivan innossamme, koska meillä ei ollut omaa kissaa aikaisemmin. Olimme sopineet jo aluksi, että Pörri olisi minun kissani ja sitten Mirri olisi siskoni. Kun saimme kissat autoon pitkän pyydystämisen jälkeen, ihastuin heti. Pörri oli pikimusta, ja hänellä oli keltaiset silmät. En kuitenkaan voinut ottaa kissaa syliini, sillä hänet oli pistetty koppaan. Mirri taas oli sini-harmaa, ja hänellä oli vihertävät silmät.
Kissamme ovat puoli villejä, eli heidän emonsa, oli villikissa, ja heidän isänsä oli kotikissa. Pörrillä ja Mirrillä on myös veli, Tähti.
 |
| Mirri köllii ihanasti matolla |
 |
| Pörri makaa ylpeästi nurmikolla |
Nyt tällä hetkellä kissamme ovat tyytyväisiä täällä maalla, ja ainakin nyt kesän korvilla, he hyppelevät puita päin, ja valvovat yöt. Joskus saan herätä ihanaan kehräämikseen, ja joskus taas kuuluu rankkaa maukumista, jos he päättävät ottaa yhteen. Mirri on aina ollut se joka päättää kumpi syö ensin, ja Pörri on sitten sopeutunut kohtaloonsa. Pörri on myös paljon arempi, ja Mirri taas söyseämpi.
Toivon että tuo avasi nyt edes hiukan kissoistamme, ja jos joku asia jäi sanomatta, niin voitte kysyä kommenteissa.
Herkuliini kiittää, ja kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti