Tunteeton & Kasvoton 3. Luku

Luku 3.

Tosi ystävät seuravat sinua hautaankin

Saavun kotiin pitkän päivän, ja äidin "Missä olet?" viestien jälkeen. Kotimme on iso valkoinen kartano. Molemmilla puolilla isot ja korkeat ikkunat, talon edessä kupolikattoinen terassi. Ovi on todella korkea ja leveä. Talomme takana näkyy järven kokoinen lampi, ja äidin laittamat koristevalot. Terassilla makaa koirani Rex, jonka kaulapantaan on kiinnitetty lappu: "Vie minut iltalenkille." Ilmeisesti äidin tekosia, Mietin. Rex on heti  iloinen nähdessään minut, ja minä hänet, onhan Rex paras ystäväni. Muita ystäviä minulla ei olekkaan, vaikka vanhemmat ovat aina yrittäneet kannustaa minua järjestämään juhlia, tai jotain muuta sellaista että saisin ystäviä. Otan Rexin talutushihnan käteeni ja huikkaan koiralle että tulee mukaan. Rex nousee heti ja virkoituu hieman. 
 Vastapäätä taloamme on heti melkein kopio omasta kodistani. Talo on vain erivärinen, harmahtava ja vanhemman näköinen. Huhuja on kuultu, että tuolla talossa on asunut vanha ja onnellinen pari. Eräänä päivänä kuitenkin miehen puoliso kuoli tippumalla kaivoon, ja mies aikoi kostaa kokomaailmalle. Siitä huolimatta, jatkoin koiran lenkitystä. 
 Päätin lenkittää koiraa noin 2 kilometrin lenkin. Matka suuntautuisi läpi leikkipuiston, koulun viertä ja ison asuin alueen läpi. Ensiksi matkani johti leikkipuistoon, jossa leikkii vielä yllättävän paljon lapsia, vaikka on jo aika myöhä. Huomaan erään tytön, joka istuu penkillä, huppu kasvoillaan. Tyttö vilkuilee koko aika suureen ihmisryhmään. Kävelen tytön luokse. "Onko kaikki hyvin?" Kysyn samalla, kun otan häntä olkapäästä kiinni, ja kumarrun hänen tasolleen.

"Olen ihan ruma, niin he sanovat." Nyyhkyttää tyttö vastaukseksi, ihanan, mutta yllättävät hempeällä äänellä. Tyttö katsahtaa suurta ihmisryhmää. He ovat minun ikäisiäni, ja tunnistan ihmisryhmän uimaseurani jäseniksi. "Hei tyypit mikä tää juttu on?" Kysyn heiltä tiukalla äänellä. "Moi Veam!" Heti vasta Amanda, Niina ja Heli. "Miks te sanotte että hän on ruma?" Kysyn edelleen tiukasti, ja osoitan tyttöä. "Ei me ees olla nähty miltä se näyttää." Vastaa eräs pojista. "Tuleppas tänne." Sanon tytölle reippaasti ja hymyillen. Tyttö epäröi, aika kauankin, mutta uskaltaa lopulta tulla luokseni. Vedän tytön hupun pois kasvojensa edestä. Tyttö on todella kaunis. Vaalea pitkä tukka, kapoiset kasvot, ja mustat lasit, mitkä sopivat hänelle, kuin lumottuna. Näen pojista heti pojista, miten he katselevat toisin uskomatta silmiään. "Sinähän olet kaunis!" Vastaan pitkän hiljaisuuden jälkeen. "Mikä on nimesi?" Jatkan. " Olen Emilii." Vastaa tyttö hiljaa ja hennosti. "Kiva nimi" Toteaa Niina. Emilii hymähtää. "Tykäätkö koirista?" Kysyn tytöltä. "Joo, tosi paljon! Mulla on kultainennoutaja Hymy." Sanoo Emilii innoissaan. "Tuletko ulkoiluttamaan kanssani Rexiä?" Kysyn häneltä talutus hihnaa näyttäen. Tyttö nyökkää, ja hymyilee. 

Kuva: @ _soturikissat__
Teksti: @life_of_Herkuliini_
Ideointi: @_soturikissat__ & @life_of_Herkuliini_